fbpx

Väitöstilaisuus on perjantaina 28.8.2020 klo 12.00. Tampereen yliopistossa, Linnan sali K103 Kalevantie 5. Noudatamme tuolloin voimassa olevia koronasääntöjä. Väitöstilaisuus striimataan.

Väitöstyöni Ryhmätahto- ja dialoginen johtaminen organisaatioiden kehittämisessä – Onnistuneen kehittämistyön elementit sote-organisaatiossa ja elintarvikeyrityksessä

Kirjoitin kevättalvella näin ennen suunniteltua, mutta koronan takia peruttua, väitöstilaisuutta: ”Mielestäni kehittämistyötä ja sen tutkimusta tarvitaan, koska yritysten ja organisaatioiden toimintaympäristö muuttuu koko ajan vaikeammin hallittavaksi. Työelämässä muutosnopeus ja kompleksisuus kasvavat ja samalla syntyy uusia kehittämisen esteitä. Ulkoiset paineet vaativat organisaatioilta kulttuurin muutosta.” Kevät on osoittanut, että toimintaympäristömme on tuotakin kuvausta vaativampi.

Haasteet ovat aivan uudet. Uusien ja vanhojen toimintatapojen yhdistämisestä johtuen, ihmiset ovat kiireisempiä kuin aikaisemmin. Kiireessä ja stressissä ihmisillä on tapana toimia, kuten ennenkin on toimittu. Toisaalta monien työ loppui. Aikaa on, mutta ei mahdollisuutta tehdä työtä. Uusien käytäntöjen juurtuminen hidastuu ja muutospaineet vaikeuttavat kehittämistyötä tai lopettavat sen kokonaan. Kuitenkin vanha ja uusi yhdistyvät, miten ja miten monella eri tavalla.

Organisaation kehittymisen ehto on, että organisaatiossa on riittävä määrä kehittymishaluisia ihmisiä, joille on annettu mahdollisuus tehdä kehittämistyötä. Tarvitaan yksittäisen henkilön osaamisen kasvua, organisaation osaamisen kasvua sekä hiljaisen tiedon hyödyntämistä.

Ryhmäjäsenyyden hyödyntäminen ja yhteisöllisyyden kasvattaminen vahvistavat organisaation oppimista. Joten mainittujen osaamisten lisäksi tarvitaan yhteisöllistä ryhmäosaamista. Työelämän laatua kuvaavia indikaattoreita ovat uusien asioiden oppiminen ja ongelmanratkaisu työssä, työn autonomia sekä työskentely itseohjautuvissa tiimeissä. Suomalaiset ovat osoittaneet, että näitä kykyjä on paljon käytössä ja niitä arvostetaan suomalaisessa työelämässä.

Kehittämisessä tavalliset ihmiset työyhteisössä tulevat aikaisempaa suurempaan rooliin. Innovaatioiden toteutuminen vaatii entistä laajempaa osallistumista sekä työn kokemista hallittavana ja ymmärrettävänä. Epävirallisen organisaation rooli kasvaa, jolloin töiden organisointi koostuu yhä enemmän neuvottelujen ja sosiaalisten suhteiden kautta.

Näin vuorovaikutustaitojen ja ongelmanratkaisutaitojen merkitys korostuu sekä organisaation että henkilökohtaisessa kehittämisosaamisessa. Työelämän toimivuus on kilpailuetu. Hyvät johtamis- ja organisaatiokäytännöt lisäävät yritysten ja organisaatioiden kykyä tuottaa innovaatioita sekä uusia tuotteita ja toisaalta huono innovaatiokyky altistaa yritykset kovaan hintakilpailuun. Samoin julkisella puolella kyky kehittää toimintaa ja parantaa tuottavuutta on kuntatalouden haasteissa ensiarvoisen tärkeää sekä sote uudistuksen käytännön toteutuksessa.

 

Tarvitaan myös dialogista vuoropuhelua esimiesten, tiimien ja niiden jäsenten kesken sekä tukea henkilökohtaiseen kehittymiseen. Itsensä toteuttamisen ja itseohjautuvuuden merkitys kasvaa työelämässä ja ihmisten arvoissa. Aito dialogi on mahdollista, kun ihmiset luottavat toisiinsa, ovat tasa-arvoisia ja arvostavat toisiaan. Yhteiskunnan arvojen merkittävä muutos vaikuttaa siis myös työelämään. Ihmisten tarpeet ja arvostukset muuttuvat, millenniaalit vaativat uudenlaista johtamista, ja vaatimukset työelämän suhteen vaikuttavat yritysten ja organisaatioitten elämään.

Kehittämisajatuksin Ritva