Sote – Yhteistyö yli rajojen käytännön työkaluna

Kulttuurimuutos ei ole vain sana

Eräs hyvinvointialueen johtaja kertoi, että he käyttävät kirjaa johtoryhmässä johtamsijärjestelmän muutostyössä. Hän nosti esiin kolme ydinteemaa: kulttuurimuutos, integraatio ja skenaariot. Kirja auttaa hahmottamaan, miten muutos vaikuttaa koko organisaatioon – ja miten jokaisen asiantuntijan rooli on tärkeä. ”Muutos on jo tapahtunut, ja se jatkuu koko ajan. Johtamsien pitää muuttua mukana, emme voi olla sivustakatsojina”, hän sanoi.

Kirjan opit koskevat kaikkia sotejohtajia: ”Kaikki johtajat ovat lähijohtajia ja johtavat ihmisryhmiä, joihin pätevä samat inhimilliset lainalaisuudet riippumatta siitä, millä organisatorisella portaalla johtaja seisoo.”

Viime kuukausina olen käynyt keskustelua sote-johtajien kanssa siitä, miten Yhteistyö yli rajojen – Muutosjohtaminen sotessa -kirjaa on hyödynnetty kehittämistyössä. Näissä kohtaamisissa on noussut esiin jotain tärkeää: kirja ei jää hyllyyn, vaan se elää arjessa – johtoryhmissä, koulutuksissa, kahvipöytäkeskusteluissa ja henkilökohtaisissa oivalluksissa.

Hyvinvointialueen johtaja nostaa kulttuurimuutoksen tärkeimmäksi. Suuri muutos on jo alkanut ja se jatkuu vielä kauan. Johtamsien on pakko muuttua. Se ei ole pelkkä strateginen tavoite – se on konkreettinen haaste, joka näkyy arjen päätöksissä, vuorovaikutuksessa ja siinä, miten ihmiset kokevat työnsä merkityksen. Ja erityisesti palvelutarpeen muutoksessa nyt ja tulevaisuudessa. Kirja antaa sanoja ja rakenteita sille, mitä muutos tarkoittaa käytännössä.

Integraatio – yhteensovittamisen todellisuus

Ylihoitaja kuvasi kirjan merkitystä vertaistukena, mutta nosti esiin myös integraation haasteet. Ilman yhteensovittamista eri yksiköiden, ammattiryhmien ja toimijoiden välillä kehittämistyö voi johtaa harhaan. ”Me kuvitellaan säästävämme, mutta todellisuudessa aiheutamme kustannuksia ja vaikeutamme työtä toisessa yksikössä, jos emme tee palveukuvauksia yhdessä toiset yksiköitten kanssa.”

Integraatio ei ole vain rakenteellinen kysymys – se on jatkuvaa rajapintojen läpikäymistä ja keskustelua siitä, mihin resurssit kannattaa kohdentaa. Kulttuurilliset ajattelutavat voivat estää yhteistyötä. Vaikka tiedetään, että raha olisi hyödyllisempää naapuriyksikössä, sitä ei haluta luovuttaa. Tämä kertoo siitä, miten syvällä organisaatiokulttuurissa tietyt toimintamallit elävät.

Skenaariot – tulevaisuuden hahmottamisen väline

Kirja tuo esiin skenaarioajattelun merkityksen. Ne eivät ole ennusteita, vaan työkaluja, joilla voidaan testata päätösten vaikutuksia ja varautua muutoksiin. STMn uudet tavoitteet sotelle ovat hyvä alku – mutta yhteinen suunta puuttuu. Kirja auttaa keskustelemaan siitä, mitä oikeasti tavoitellaan.

Skenaariot antavat mahdollisuuden pysähtyä ja kysyä: mitä tapahtuu, jos jatkamme näin? Mitä vaihtoehtoja meillä on? Ne tuovat johtamiseen strategista syvyyttä ja auttavat hahmottamaan, miten eri päätökset vaikuttavat asiakkaisiin, henkilöstöön ja rakenteisiin.

Oman roolin oivaltaminen

Yksi haastateltava sanoi, että ymmärsi vasta keskustelun aikana, missä hänen vaikutusvaltansa alkaa ja loppuu. Tämä on keskeistä muutosjohtamisessa – tiedostaa, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Kirja auttaa hahmottamaan omaa roolia ja sen rajoja.

Johtoryhmän jäsenet pohtivat, mikä on strategiatyön rooli ja mikä on toteuttamisen rooli. Tämä rajojen tunnistaminen auttaa selkeyttämään vastuuta ja vähentää turhautumista. Kirja toimii peilinä, joka auttaa näkemään oman paikan kokonaisuudessa. Jokaisen tekijän oma rooli näyttäyttyy eri tavalla ja oman roolin tunnistaminen ja oman mandaatin käyttäminen osaamisensa puitteissa luo toimintaan systemaattisuutta. Monet haastavaltavat puhuivat mandaatin puuttumisesta.

Asiakaskokemus – sydämenasia

Yksi aluevaltuuston jäsen sanoi suoraan: ”Hyvä asiakaskokemus on sydämenasia.” Jos unohdamme asiakkaan, emme voi onnistua. Kirja muistuttaa, että jokaisen organisaatiokerroksen on tiedettävä, mikä on yhteinen tavoite. Ilman sitä kehittämistyö jää hajanaiseksi.

Hallintoylihoitajan sanoin:

”Hyvä asiakaspalvelu on soten ainoa olemassa olon oikeutus.”

Yksi haastateltava kuvasi tilannetta näin: ”Todellisuudessa me työllistämme toinen toisemme – emme tarvitsisi potilaita tai asiakkaita. Valtio on vahvasti tukemassa tätä monilla selontekopyynnöillään” Tämä pysäyttävä ajatus muistuttaa siitä, että sote-palvelujen tarkoitus ei ole organisaation ylläpito, vaan ihmisten hyvinvointi.