Integraatio ei toimi sotessa, vai toimiiko? kysyy Katriina Hiippavuori
Varsinais-Suomen aluevaltuuston puheenjohtaja Katriina Hiippavuori nosti keskustelussamme esiin huolen siitä, että erityisesti monisairaiden hoito on pirstaloitunutta. Hoito ei ole suunnitelmallista, eikä aina käytetä parhaita menetelmiä. Esimerkiksi alkoholiriippuvuuden hoidossa ennakkoasenteet ja ymmärtämättömyys päihdesairaudesta voivat estää tehokkaan hoidon. Alkoholismi on sairaus, mutta hoito ei ole systemaattista eikä pitkäjänteistä, kuten käypähoitosuositukset edellyttäisivät.
Eri hyvinvointialueilla resurssit vaihtelevat, ja joskus potilaita ei voida ohjata eteenpäin hoitoketjussa. Integraatio ei toimi niin, että yhteinen hoitoprosessi ottaisi kokonaisvaltaisesti huomioon potilaan tilanteen ja tarjoaisi lääketieteeseen perustuvaa hoitoa.
Sote-integraatio: Potilaan parhaaksi vai järjestelmän ehdoilla?
Ennakkoasenteet ja repaleinen sairauskäsitys voivat olla hyvän hoidon esteenä. Alkoholismi on määritelty sairaudeksi WHO:n toimesta jo vuonna 1956. Potilasta voidaan syyllistää, juominen on hänen oma syynsä, hän ei ansaitse hoitoa. Olemme maailmalla nähneet, että päihdesairaudesta toipumiseen tähtäävä hoitomuodon kautta monet raitistuvat ja heidän elämänlaatunsa paranee. Hoito ei ole systemaattista, suunnitelmallista eikä pitkäjännitteistä, jota parantuminen vaatii. Perustuuko hoito sairauden parantamiseen vai yritetäänkö patistaa juomisen lopettamiseen. Päihdehuollon osaaminen on puutteellista. Alla oleva esimerkki kuvaa, miten laajasti osaamisen tarve voitaisiin nähdä.
Käypähoitosuositukissa kuvataan:
”Alkoholiriippuvuus (alkoholismi) on oireyhtymä, jonka tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa juomisen pakonomaisuus, vieroitusoireet ja toleranssin kasvu juomisen jatkuminen haitoista huolimatta.”
Kirjaprosessissa kuvasin polven tekonivelleikkausprosessia erikoislääkärin haastattelun pohjalta. Hän korosti, kuinka tärkeää on standardoitu prosessikuvaus ja integraation kehittäminen yhteisten tarpeiden tunnistamiseksi. Nykytilanne on sekava: turhia kuvantamisia tehdään, ja ohjeistus puuttuu.
Lääkäri kuvaa nykytilannetta näin:
”Tänne tulee lähetteitä aivan tolkuton määrä. Meidän työnämme on palauttaa lähetteet konsultaatiovastauksilla niin, että asia etenisi askeleen pidemmälle eli konsultaatiopyynnön lähettäjä saisi tarvittavan tiedon ja osaamisen. Käypähoitosuosituksen mukaista konservatiivista hoitoa ei ole toteutettu. Perussairaudet eivät ole hoitotasapainossa leikkausta ajatellen…. Kun täältä menee eteenpäin paljaita konsultaatiovastauksia, eikä vastauksen vastaanottajalla ole ohjeistusta tehdä itsenäisiä päätöksiä, niin läheterumba pyörii.”
Kun hoito pirstaloituu – Integraation kipupisteitä sotessa
Keskustelumme Katriinan kanssa herätti ajatuksen, että myös sosiaalipuolen asiantuntijat tulisi ottaa mukaan perinteisiin terveydenhuollon prosesseihin ja tietysti päinvastoin. Esimerkiksi alkoholiriippuvaisen potilaan kohdalla tekonivelleikkauksessa tulisi huomioida erityistarpeet. Suomessa tehdään vuosittain yli 22 000 tekonivelleikkausta – päihderiippuvaisia potilaita on paljon.
Yhteistyö yli rajojen – Onko integraatio vain sanahelinää?
Kirjassa Yhteistyö yli rajojen – Muutosjohtaminen sotessa kuvataan, kuinka integraation käsitteestä on monia tulkintoja. Jos päätermejä ei määritellä yhdessä, syntyy epäselvyyksiä, jotka estävät kehittämistä. Palvelujen yhteensovittamisen puutteet näkyvät siiloissa toimimisena ja epävarmuutena.
”Integraatio eli palvelujen yhteensovittaminen terminä käsitetään eri tavoin. Sitä kuvataan ratkaisuksi säästöihin, toiminnan kehittämiseen ja yhteistyön parantamiseen. Vastaajien kokemus on, ettei palvelujen yhteensovittamista huomioida eikä hyödynnetä riittävästi.
Jos muutostilanteissa ei yhdessä määritellä päätermien merkitystä, käsitteiden epäselvyyksistä tulee kehittämisen este. Palvelujen yhteensovittamisen puutteet ilmenevät epävarmuutena ja siiloissa toimimisena.
”Se onkin hitsin hyvä kysymys, että mitä se integraatio on. Me puhumme siitä tosi paljon ja käytämme samoja käsitteitä, mutta meillä on niille eri merkitys. Kun sanotaan, että maahanmuuttajien tulisi integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan ja omaksua toisen maan tavat, puhutaan sopeutumisesta. Teollisuudessa esimerkiksi tietojärjestelmät integroituvat, jolloin eri sovellukset toimivat yhtenä kokonaisuutena. Sote-tasolla integraatiolla tarkoitetaan yhdistämistä, yhteistyötä ja yhteensovittamista. Integraatio on prosessien yhteensovittamista. Se on myös asioiden yhdistämistä ja yhteistyötä. Se on horisontaalista ja se on vertikaalista, molempiin suuntiin.”
”Se onkin hitsin hyvä kysymys, että mitä se integraatio on. Me puhumme siitä tosi paljon ja käytämme samoja käsitteitä, mutta meillä on niille eri merkitys.”
Integraation onnistumiseen vaikuttaa myös muutosjohtaminen
Kirjan haastateltavat palaavat integraatioon moneen kertaan. Tämä esimerkki on vain yksi lukemattomien muiden integraatio esimerkkien joukossa. Minulle tämä kuvaa valtavaa työmäärää ja asian monimutkaisuutta. Toivottomuuden tunne voin nousta tätä miettiessä. Kirjassa on esimerkki mitä, jos kaikki 230 000 sotelaista osallistuvat talkoihin.
