Kehittämiskulttuurin askeleet, osa 1
Ensimmäinen askel: Joukosta ihmisiä kohti perustehtävää ja turvallista ilmapiiriä
Moni sote-lähijohtaja aloittaa kehittämisen raskailla hankkeilla tai uusilla järjestelmillä. Todellisuudessa ensimmäinen askel ei vaadi yhtäkään uutta lomaketta – se vaatii arjen turvallisuuden palauttamista ja perustehtävän selkeyttämistä.
Ensimmäisellä askeleella työyhteisö ei ole vielä tiimi. Se on joukko ihmisiä, joilla on sama työpaikka, mutta arki rakentuu pitkälti omassa huoneessa tai pisteessä selviytymiseen. Yhteistyö tuntuu helposti raskaalta, tieto ei kulje ja vastuuta paetaan – ei laiskuudesta, vaan siksi, että arki on pelkkää akuutteihin tulipaloihin reagoimista.
Kun turvallisuus puuttuu, ihmiset vetäytyvät. Palavereissa puhutaan toisten ohitse tai odotetaan hiljaa, että lähijohtaja käskee ja tekee kaikki päätökset yksin. Äänekkäimmät saattavat käyttää tilaa, mutta yhteistä kuuntelua ei synny.
Tutkimuksen ja arkivaikuttavuuden tärkein oppi
Kehittämiskulttuurin askeleet ovat kumuloituvia (Ranta 2020). Jos ensimmäisen askeleen perusasiat – turvallinen ilmapiiri, perustehtävän selkeys ja työnjako – jätetään roikkumaan epäselvinä, ne muodostavat kehittämisen suurimman esteen.
Kuten professori Antti Malmivaara (2026) korostaa arkivaikuttavuudessa: hienotkaan kehityshankkeet eivät toimi arjessa, jos perustyön edellytykset vuotavat. Ensin korjataan arjen turvallisuus, vasta sen jälkeen voidaan rakentaa uutta.
Sähläyksen poistaminen on ensimmäinen kehittämisteko
Sote-arjessa kehittämistä pidetään usein juhlavana ylimääräisenä työnä. Ensimmäisellä askeleella kehittäminen tarkoittaa yksinkertaisesti turhan arjen sähläyksen poistamista. Kun työntekijä tietää aamulla töihin tullessaan, kuka tekee mitäkin, mistä tarvikkeet löytyvät ja kuka vastaa mistäkin tehtävästä, stressitaso laskee ja tilaa syntyy ajattelulle.
Lähijohtajan kolme askelta ensimmäisen askeleen arjessa
1. Älä ota erityisoikeuksia: Osoita teoilla, että olet samassa veneessä tiimin kanssa. Ole läsnä arjen kipupisteissä ja kuuntele ilman välitöntä puolustautumista.
2. Kirkasta perustehtävä: Kysykää yhdessä: ”Mikä on meidän tärkein työmme tänään asiakkaan ja potilaan kannalta?” Poistakaa yksi epäselvä päällekkäisyys.
3. Rauhoita palaverit turvallisiksi: Huolehdi, että jokainen uskaltaa kertoa arjen hankaluuksista ilman pelkoa syyllistämisestä tai vähättelystä.
Ensimmäisen askeleen tilannekuva: Mistä teidän tiiminne arki alkaa?
Miltä nämä asiat näyttävät teidän työyhteisössänne juuri tällä viikolla?
- Tiedämmekö me kaikki riittävän ajoissa, kuka tekee mitäkin ja missä on viikon pahin ruuhka?
- Voiko arjen virheistä ja ongelmista puhua ääneen ilman syyttelyä?
- Onko perustehtävämme niin selkeä, että kiireessäkin osaamme valita olennaisen?
- Onko johtaminen pelkkää tulipalojen sammuttamista vai ehditäänkö asioita ennakoida?
Valmis kysymys seuraavaan tiimipalaveriin:
”Mikä on se yksi arjen sähläys tai epäselvyys, joka kuormittaa meitä eniten tällä viikolla – ja miten selkeytämme sen yhdessä?”
Miten matka jatkuu?
Kun perustehtävä ja turvallisuus alkavat kantaa, tiimi siirtyy seuraavaksi käsittelemään erilaisuutta, leiriytymistä ja yhteisiä pelisääntöjä.
Lähteet: Ranta, R. (2020) Väitöstutkimus sekä työkirjaosuus. Taustalla myös Malmivaara, A. (2026) Arkivaikuttavuus.
Sarjan osat: Ensimmäinen askel (ilmapiiri ja perustehtävä) | Toinen askel (tiimi ja pelisäännöt) | Kolmas askel (ryhmätahto) | Neljäs ja viides askel (todellinen tiimi ja huipputiimi).